Joopa Joo.....

Hymyilyttää tää kiire.

Viimeviikko oli tavallisen mielenkiintoinen ja vieläkin puhaltelen ittekseni tätä kaikkea.

Tässä kaikessa koittanut olla itselleni armollinen mutta pakko kulkea hiukan varpaillaan ja  varmistaa.

Alkuviikko meni hyvin mutta Janina sairastui kesken viikon ja yritin loppuviikon tehdä kotoa käsin kaiken minkä pystyin. 

Kyllä sen nyt tietysti pystyy kuvitteleen mitä siitä työstä tulee tiski ja pyykkivuoren keskellä mutta tässä kohtaa se armollisuus astui peliin....Totesin että eipä ne siiitä helvetti  mihinkään katoo vaikka antasin niiden hetken siinä laakereillaan levätä.

Sainpa tehdä rauhassa suunnitelmaan SMOL-kisan voittaja videoiden kuvauksiin ja pohtia järkeviä kysymyksiä.

Videoista puheen ollen,viimeviikolla julkaistiin ehkä näkyvin homma mitä olen Lukolla ollessani päässyt tekemään ns.alusta loppuun.

 Pääsin tekemään Simon videota alusta loppuun ja se toi todellista hyvän olon tunnetta.

Simo on 71 vuotia Kiukaislainen mies joka on halvaantunut toispuoleisesti sairauskohtauksen seurauksena.

https://www.facebook.com/rauman.lukko/videos/2088092654551185/

Tässä linkki Simon tarinaan.

Kun Simon kuva julkaistiin facebookissa sai se hetkessä huikeet määrät tykkäyksiä ja vertailinkin niitä muihin SMOL- kilpailun kuviin. Määrä tykkäyksissä ja jaoissa kasvoi todella hienoiksi. Sama tapahtui videoille.

Koko tapaamiseni aikan kävi äkkiä selväksi kuinka tärkeä tämä oli Simolle ja luonnostaan herkkä mies itki onnesta moneen kertaan tapaamisemme aikana.

Vielä suurempi liikutus tuli siitä kun kerroin hänen pääsevän tiputtamaan aloituskiekkoa.
Pelkästään tästä viedointi hetkestä jäin jo hyvä mieli.

 Kun sitten tuli tämä ikimuistoinen ilta tuli oli paikalla yli 3000 katsojan joukossa  iso määrä Simon entisiä työkavereita,sukulaisia ja ystäviä todistamassa hetkeä. Vielä nöyremmäksi menin itsekkin kuinka näin pelaajien olevan koko tapahtumassa mukana.

Kun Simo rullattiin pois kentältä näin rullatuolissa Iloisen miehen joka piti kiekkoa kädessä ja silmät loisti kuin pikkupojalla karkkihyllyllä.

Tämä ehkä viimeisteli käsitykseni siitä miten jollekkin voi olla jääkiekko niin sydämmen asia ja miten ihminen voi saada aivan uudenlaista energiaa asiasta jota rakastaa. Olen törmännyt moniin ihmisiin tämän harjoittelun aikana mutta ainuttakaan näin lajia rakastavaa en ole viel' kohdannut.
Ymmärrän nyt sen miten tämä laji voi antaa jollekkin niin suurta voimaa ja olla äärettömän rakas kyseiselle ihmiselle.

Tästähän aiheesta voisi kirjoittaa metrien kokoisen tekstin mutta armahdan teitä nyt hiukan.

Tähän koko projektiin kuului myös kuvauspäivän lisäksi paljon muuta.

Kirjoitin siis kässärin videoinnista, hoidin haastattelun,tein tekstityksen ja käsiohjelman tarinan. Hoidin simon kuljetuksen ottelun aikana ja pidin huolen että mies on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.Jännittävintä tässä illassa oli se että olin vastuussa myös monesta muusta asiasta illan aikana. mm.Pelaajapaita huutokauppa oli vastuullani,sekä jälkipeli-haastattelu jossa siis haastatellaan pelaaja...ym.ym...Haastattelut saivat tietysti karvat pystyyn vaikka eihän tää ollut edes ensimmäinen kerta mutta ensimmäinen kerta ilman Joelia joka toimii Rauman Lukon virallisena juontajana, Kuitenkin omasta näkökulmasta selvisin illasta melko hyvin. Astuin kuitenkin vastuuseen kaksien isojen kenkien täytöstä.

Nyt olen työstänyt kahta samntyylistä SMOL- tarinaa ja nekin saadaan tässä ulos ihan muutaman viikon sisällä.

Peli illoista on tullut tapa ja intohimo. Se miten tällänen ns.tavis perheen äit voi viihtyä kentällä ja nauttia siitä tunnelmasta....Se on ihan uusi piirre itsessäni. En tiedä onko tää nyt ihan normia mutta mulle täysin uutta.

Nyt kun ideoidaan Play Offeja niin voin kertoa että oon ollut aika vaikuttanut.
Kaikessa tarvitaan se perus idea josta lähdetään työstämään ympärille kaikki muu. Sen voin luvata että se tulee olemaan tänä vuonna aivan huikee.
Perus idea on aivan loistava ja kaikki lähtee yhdestä elementistä. Siitä en nyt sen enempää pysty kertomaan mutta tuutte sen kyllä aivan varmasti näkemään.



Huomenna on ystävänpäivä ja se tuo huomenna toimistolle pelaajia ja mukavia tarjouksia. Saapi nähdä oleko siellä vai koulukiertueella. Kummassakin olis ihan kiva olla mut kloonaantua tarvis.



Hyvää Ystävänpäivää kaikille  <3
Hanna

Niin että tuukka nousee pystyyn

......jäätävää settiä!

Jep....sitä on ollut ja hyvä niin.

Ulkona pyryttää ihan hulluna. Saapa aivoija hiukan jäätymään meinaan nyt mennään niillä leveleillä että tietoo ja oppia tuuppaa ikkunoista ja ovista.

Huomenna on Äijäsuon areenalla aivan huikee show ja meen sinne itse illalla paikalle ihan katsojan roolissa. Päivällä auttelen ensin tilojen laitossa ja illallla sitten nautitaan.

Tässä on nyt kaksi päivää ollut projektin vääntöä joka on ollut todella palkitsevaa. Pääsen ensiviikolla kuvailemaan tulevia minä olen lukko kuvia ja samoin koulukiertueelle kuvaamaan ja opettelemaan miten homma hoidetaan.

Lpaset on tuon juonto homman puolesta erittäin otollista porukkaa. Niiden vastaan otto on paljon anteeksi antavaa ja sopii tälläisten alottelevien yleisöksi paljon paremmin. Niitä tiukkojakin-haastiksia on tulossa mm.10.2 jolloin otan jälkipeli-Haastattelun vastuulleni sekä huutokaupan.

Jokaisen lauantai pelin jälkeen siis huutokaupataan pelaaja paita joten siitä napasahtaa vastuu minulle koksa Joel on pois.

Vaikka päivät ja viikot hupenee niin tuntuu etten saa ollenkaan tästä työstä tarpeeksini. Eli suomeksi: En kyllästy. Se että täällä on koko ajan vaihtuvat kuviot niin se vaihtelu on juuri se juttu.

En tiedä voinko tähän kyllästyä mutta toistaseksi ei sen  merkkejä näy.

Mun kauhistelema Exel-pirulainen on nostanut päätää. Se jos mikä saa tukan nousemaan pystyyn. Miten joku voikin olla niin yksinkertainen mutta siltin niin vaikee??????

Ehkäpä mä sitten sen aikanaan opin mutta kyllä se niin onnetonta on.

Toinen mikä pistää nauraan  on rauman murre.

Mä oikeesti tarvisin sellasen rauma-suomi-rauma- sanakirjan.

 No mut hei....vielä mä oon selvinnyt ;)

Hmmmmm....

Tänään tulin ehkä hieman raskain mielin töihin. Eilinen traaginen onnettomuus jossa menehtyi ystävä, sai ajatukset hieman harhailemaan.

Tämän ystäväni jälkeen jäi 2 pientä lasta 1 vuotias tyytö ja 4 vuotias poika. Ahdistus on ollut melkoinen kun olen miettinyt näitä lapsia ja sitä mikä heidän tulevaisuus on js sitä että 4 vuotias joka jp ymmärtää ei välttämättä käsitä miksi äiti ei tule enää takaisin.

Nämä ovat niitä hetkiä kun pysähtyy miettimään miksi aina parhaat viedään ensin ja juurikin ne ketkä ovat elämässään saavuttanut lähtökohdista huolimatta jotain suurta ja hienoa.

Niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä tätä elämän tosi asiaa.

Tässä ainakin meni päältä jälleen ihminen joka oli aina iloinen ja nauroi, rakasti lapsiaan ennemmän kuin mitään muuta ja joka osasi ymmärtää toistakin ihmistä.

Suremaan jäi aimo kasa ystäviä ja tuttavia.

Itselläni ainakin oli hyvinkin kevyt kaasujalka tänään.

Kulkekaahan varovasti työmatkanne

T:Hanna

Toimisto rotta......

Jep....toimistollaha mä.....Konetta naputellut ahkeraan ja tuottanut materiaalia. Tässä kohtaa meinaa tulla ikävä monessa kohtaa Susannaa ja sen ohjeita. Sormi menee suuhun tämän tästä. No mutta onneks jotain sentään on jäänyt korvien väliin. Tervetuloa ihan Exel ;D

Tulossa on Lukolla nyt monen moista eri tapahtumaa ja saan olla aika monessa uudessa jutussa mukana. 

Tällä hetkellä työstelen Lukon Faniristeilylle ohjelmaa ja samalla pyörittelen päässäni jo näyttöä. 

Niin unohdinpa viimeksi kertoa että sain jo keltaista valoa loppukevään työharjoittelusta ja saattaa olla että se tapahtuu juurikin täällä samassa paikassa. Se oli jo iso stressi tiputus pois. Vielä mukavampaa oli kuulla että olin onnistunut jo puhelimessa myymään itseni hyvin ja vakuuttavasti. Itsestä ei siltä tuntunut mutta se on ehkä sitten ollut vain sitä omaa epävarmuuttani joka siis osoittautui täysin turhaksi.

Näytöstäkin jo oli puhetta ja Mikke sitä nyt vielä pohtii mikä se niistä kaikista mahdollisista projekteista olisi. Itselläni on jo oma suosikki jonka parissa olisi "kotoisa olo". Toivon mukaan se minulle tipahtaa. 

Vielä en sitä voi paljastaa mutta tulee kyllä pitämään sisällään kaiken vaadittavan ja huikeesti enemmänkin. 

Arki....niin. Tasapainoilua mutta ei se ole menoa haitannut. Lapset on sopeutunut hienosti siihen että olen töissä ja en aina saatavilla. Itsenäisyyttä jo noilta isoilta vaaditaan mutta hienosti se on mennyt.

Tässä on tullut arkeen paljon uutta ja yksi ehkä suurin asia on työn lisäksi on ollut se että ryhdymme tukiperheeksi. Meillä on siis tupa täynnä kerran kuukaudessa ja huushollissa vilistää 9 lasta  ;D.

Uusiahan nää naperot ei meille ole vaan tädin mussukoita. On hieno mahdollisuus koska nää kaikki 9 lasta pelaa loistavasti yhteen ja niistä on seuraa toisilleen. 

VAlitettavasti en vielä mitään kuvamateriaalia tänne jaa mutta sitäkin tulen tänne tuuppimaan kunhan saan ensin luvan :D

Lumipyryisin terkuin :Hanski <3

Uusissa leivissä ;)

Uusissa leivissä ja hyvä niin :)

Eipä oikeastaan olisi voinut paremmin käydä.

Kaikki aikanaan ja hitaasti jos tarve vaatii. 

Taisin olla viimeinen joka sai itselleen työharjoittelu paikan mutta eipä se menoa haittaa. Ei paljon paremmin olisi voinut käydä ja tämä paikka avaa mahdollisuuksia isosti.

Harjoittelijana tipahdinkin keskelle lätkää siis Rauman Lukkoon.

Oi mikä onnen potku <3

Mikä tästä tekee huvittavinta on se että Porilainen Raumalla ja entinen oletettu Ässä-Fani Lukolla ;D

Jep.....Ja "Veetuiluahan" on tullut ja mitä mittavimmissa määrin. Positiivisena hommana on se että se on otteu myös ns.huomiokikkana joka on ollut erittäin viihdyttävää kaikille!

Vedet silmissä saa näitä vitsejä nauraa ja samalla myös omaa tyhmyyttäni :D

Pätkääkään en ole soittoani katunut ja sitä että todella  "Myin" itseni sisään. 

Puuhaa on ja paljon. Varsinkin kun ekan viikon odotuksen jälkeen läppäri rantautui pöydälleni.

Tässä on pääsyt jo hiukan puuhastelemaan ja suunnittelemaan yhtä sun toista.

Ohjaajanani toimii Mikael Eklöf (alias Mikke) joka toimii Rauman Lukon Myynti ja Tapahtumapäälikkönä. Mikken kanssa työ sujuu hyvin ja ohjaus sekä perehdytys työhön on ollut helppoa ja selkeää.

Mitäpä siis viimeisen työharjoittelupaikkaan vertaa niin aivan yhtä herkkua.

Varmisteleepa tämä harjoittelu myös näkemystäni siitä että oikealla alalla juuri ollaan ja  että tapahtumat on se juuri mun juttu ja työ mikä elää ;)

Jaa mistä sen muka tietää? No siitä että töihin tulee aina mielellään ja hymyssä suin, aika menee siivillä ja takaisinkin tulee ihan vapaaehtoisesti.

Hauskaa työviikkoa kaikille <3