Hmmmmm....

Tänään tulin ehkä hieman raskain mielin töihin. Eilinen traaginen onnettomuus jossa menehtyi ystävä, sai ajatukset hieman harhailemaan.

Tämän ystäväni jälkeen jäi 2 pientä lasta 1 vuotias tyytö ja 4 vuotias poika. Ahdistus on ollut melkoinen kun olen miettinyt näitä lapsia ja sitä mikä heidän tulevaisuus on js sitä että 4 vuotias joka jp ymmärtää ei välttämättä käsitä miksi äiti ei tule enää takaisin.

Nämä ovat niitä hetkiä kun pysähtyy miettimään miksi aina parhaat viedään ensin ja juurikin ne ketkä ovat elämässään saavuttanut lähtökohdista huolimatta jotain suurta ja hienoa.

Niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä tätä elämän tosi asiaa.

Tässä ainakin meni päältä jälleen ihminen joka oli aina iloinen ja nauroi, rakasti lapsiaan ennemmän kuin mitään muuta ja joka osasi ymmärtää toistakin ihmistä.

Suremaan jäi aimo kasa ystäviä ja tuttavia.

Itselläni ainakin oli hyvinkin kevyt kaasujalka tänään.

Kulkekaahan varovasti työmatkanne

T:Hanna

Toimisto rotta......

Jep....toimistollaha mä.....Konetta naputellut ahkeraan ja tuottanut materiaalia. Tässä kohtaa meinaa tulla ikävä monessa kohtaa Susannaa ja sen ohjeita. Sormi menee suuhun tämän tästä. No mutta onneks jotain sentään on jäänyt korvien väliin. Tervetuloa ihan Exel ;D

Tulossa on Lukolla nyt monen moista eri tapahtumaa ja saan olla aika monessa uudessa jutussa mukana. 

Tällä hetkellä työstelen Lukon Faniristeilylle ohjelmaa ja samalla pyörittelen päässäni jo näyttöä. 

Niin unohdinpa viimeksi kertoa että sain jo keltaista valoa loppukevään työharjoittelusta ja saattaa olla että se tapahtuu juurikin täällä samassa paikassa. Se oli jo iso stressi tiputus pois. Vielä mukavampaa oli kuulla että olin onnistunut jo puhelimessa myymään itseni hyvin ja vakuuttavasti. Itsestä ei siltä tuntunut mutta se on ehkä sitten ollut vain sitä omaa epävarmuuttani joka siis osoittautui täysin turhaksi.

Näytöstäkin jo oli puhetta ja Mikke sitä nyt vielä pohtii mikä se niistä kaikista mahdollisista projekteista olisi. Itselläni on jo oma suosikki jonka parissa olisi "kotoisa olo". Toivon mukaan se minulle tipahtaa. 

Vielä en sitä voi paljastaa mutta tulee kyllä pitämään sisällään kaiken vaadittavan ja huikeesti enemmänkin. 

Arki....niin. Tasapainoilua mutta ei se ole menoa haitannut. Lapset on sopeutunut hienosti siihen että olen töissä ja en aina saatavilla. Itsenäisyyttä jo noilta isoilta vaaditaan mutta hienosti se on mennyt.

Tässä on tullut arkeen paljon uutta ja yksi ehkä suurin asia on työn lisäksi on ollut se että ryhdymme tukiperheeksi. Meillä on siis tupa täynnä kerran kuukaudessa ja huushollissa vilistää 9 lasta  ;D.

Uusiahan nää naperot ei meille ole vaan tädin mussukoita. On hieno mahdollisuus koska nää kaikki 9 lasta pelaa loistavasti yhteen ja niistä on seuraa toisilleen. 

VAlitettavasti en vielä mitään kuvamateriaalia tänne jaa mutta sitäkin tulen tänne tuuppimaan kunhan saan ensin luvan :D

Lumipyryisin terkuin :Hanski <3

Uusissa leivissä ;)

Uusissa leivissä ja hyvä niin :)

Eipä oikeastaan olisi voinut paremmin käydä.

Kaikki aikanaan ja hitaasti jos tarve vaatii. 

Taisin olla viimeinen joka sai itselleen työharjoittelu paikan mutta eipä se menoa haittaa. Ei paljon paremmin olisi voinut käydä ja tämä paikka avaa mahdollisuuksia isosti.

Harjoittelijana tipahdinkin keskelle lätkää siis Rauman Lukkoon.

Oi mikä onnen potku <3

Mikä tästä tekee huvittavinta on se että Porilainen Raumalla ja entinen oletettu Ässä-Fani Lukolla ;D

Jep.....Ja "Veetuiluahan" on tullut ja mitä mittavimmissa määrin. Positiivisena hommana on se että se on otteu myös ns.huomiokikkana joka on ollut erittäin viihdyttävää kaikille!

Vedet silmissä saa näitä vitsejä nauraa ja samalla myös omaa tyhmyyttäni :D

Pätkääkään en ole soittoani katunut ja sitä että todella  "Myin" itseni sisään. 

Puuhaa on ja paljon. Varsinkin kun ekan viikon odotuksen jälkeen läppäri rantautui pöydälleni.

Tässä on pääsyt jo hiukan puuhastelemaan ja suunnittelemaan yhtä sun toista.

Ohjaajanani toimii Mikael Eklöf (alias Mikke) joka toimii Rauman Lukon Myynti ja Tapahtumapäälikkönä. Mikken kanssa työ sujuu hyvin ja ohjaus sekä perehdytys työhön on ollut helppoa ja selkeää.

Mitäpä siis viimeisen työharjoittelupaikkaan vertaa niin aivan yhtä herkkua.

Varmisteleepa tämä harjoittelu myös näkemystäni siitä että oikealla alalla juuri ollaan ja  että tapahtumat on se juuri mun juttu ja työ mikä elää ;)

Jaa mistä sen muka tietää? No siitä että töihin tulee aina mielellään ja hymyssä suin, aika menee siivillä ja takaisinkin tulee ihan vapaaehtoisesti.

Hauskaa työviikkoa kaikille <3